Marysia, kiitos, että löysit meille aikaa haastatteluun. Missä vaiheessa kautta olet tällä hetkellä? Millaista valmistautumisesi on?
Nyt lähestyn kauden huippukohtaa eli suurimpien syvyyksien rakentamista. Aloitan jokaisen kauden palaamalla pinnan alle, totuttelemalla veteen ja kehittämällä CO2-sietokykyäni. Se tarkoittaa paljon toistuvia, matalia mutta vähitellen pidempiä sukelluksia. Kun olen taas saavuttanut sellaisen mukavuuden ja itseluottamuksen tason, että pystyn tekemään todella hitaita sukelluksia 20 metriin, jotka kestävät 4:20-5:00 minuuttia, alan lyhentää sukellusaikoja syvyyden kasvattamiseksi. Kun olen saavuttanut yli 65 metrin syvyyden, jätän pitkät lämmittelysukellukset kokonaan pois ja teen yleensä treenissä vain yhden syväsukelluksen. Vesitreenin lisäksi tärkeää on kuivaharjoittelu: tietoisuuden ja kurkunpään, pehmeän suulaen ja kielen ympärillä olevien lihasten voiman harjoittaminen sekä hiilidioksidin sietokyvyn kehittäminen kuivalla maalla ja keuhkojen totuttaminen kovaan puristukseen.
Kuinka paljon aikaa vietät poissa kotoa valmistautuessasi kauteen?
- Koska matkalaukku on ollut kotini jo vuosia, voisi sanoa, että olen koko ajan kotona (nauraa). Mutta vakavasti puhuen: jokainen vuosi on erilainen ja uusi. Olen harrastanut sukellusta vasta viisi vuotta ja tehnyt sitä ammatikseni neljä vuotta. Joka vuosi eteeni avautuu uusia mahdollisuuksia ja ovia. Urheilijan ovia. Vapaasukellusvalmentajan ovia, mutta menestyksen myötä myös ihan vain ihmisen ovia. Viime vuonna keskityin enemmän ihmisten kanssa työskentelyyn, oppimiseen ja uusien sukellussuuntien tutkimiseen kuin omaan harjoitteluuni. Ja pidän siitä kovasti - ihmisten kanssa työskentely, heidän seuraamisensa ja osana heidän onnistumistaan oleminen saavat minut ylittämään omat rajani.
Mikä on suurin urheiluun liittyvä unelmasi?
En villeimmissäkään unelmissani uskonut, että voisin päästä maailmanmestaruuskilpailujen palkintokorokkeelle, saati voittaa niitä jossakin lajissa. Silti onnistuin puolalaisista ainoana syvyysvapaasukelluksessa nousemaan palkintokorokkeelle, vieläpä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla ylimmälle askelmalle. Seuraavissa maailmanmestaruuskilpailuissa sijoituin toiseksi. Se on minulle valtava henkilökohtainen saavutus. Voitto ja ensimmäinen sija ovat hyvin kohottava hetki. Seisoin palkintokorokkeella maailmanmestaruuskilpailujen kultamitali kaulassani ja Puolan lippu kädessäni. Sitä hetkeä on vaikea kuvailla sanoin. Se tuo aina mieleen ihania muistoja. Luulen, että urheiluun liittyvä unelmani on jo toteutunut. Jatkan määrätietoista ”muurahaisen työtä” ja seuraan uteliaana, minne se minut vie. En kuitenkaan salaa sitä, että nykyään suurin vapaasukellukseen liittyvä unelmani on tämän kauniin lajin tunnetuksi tekeminen ja ihmisten johdattaminen vedenalaiseen maailmaan. En tiedä, tiesitkö, mutta jokainen meistä kuuluu sinne jossain määrin :) Viihdyn myös hyvin vapaasukeltajien valmentajana. Viime vuoden alusta lähtien olen valmentanut eri tason kilpailuihin valmistautuvia urheilijoita paikallisista kilpailuista maailmanmestaruuskilpailuihin asti.
Kuka on urheiluidolisi?
- Simone Bilesin tarina inspiroi minua suuresti. Jossain vaiheessa urheilu-uraansa hän päätti huolehtia mielenterveydestään ja asettaa sen urheilutulosten edelle. Hän kumosi ajatuksen siitä, että urheilijan pitäisi kilpailla hinnalla millä hyvänsä. Minusta itsensä kuunteleminen, tilanteen arvioiminen selkeästi ja olympialaisista vetäytyminen oman terveyden vuoksi oli varmasti uskomattoman vaikea päätös. Myöhemmin osoittautui, että se oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Biles palasi vahvempana ja luottavaisempana itseensä ja kehoonsa. Minusta se ei ollut heikkouden vaan päinvastoin voiman, itsetuntemuksen ja viisauden merkki. Yritän myös tehdä kilpailuihin osallistumista koskevat päätökseni järjen ja viisauden, en egon, ohjaamina. Ego osaa hiipiä hyvin huomaamatta urheilijan mieleen :)
Miten vietät mielelläsi vapaa-aikaa? Mitä harrastat?
Olen hyvin ulkoilmaihminen. Kauden ulkopuolella yritän päästä musiikkifestivaaleille ja katsomaan niiden artistien konsertteja, joista pidän. Musiikki on muutenkin hyvin tärkeä osa elämääni. Kuuntelen sitä kuulokkeista matkoilla, kaiuttimesta suihkussa tai panhuilusta, jota silloin tällöin soittelen :) Lisäksi pelasin lentopalloa melko tosissani 18-vuotiaaksi asti. Rakkaus lentopalloon jäi, joten aina kun voin, käyn pelaamassa huvin vuoksi. Pyöräilen myös, ja viime aikoina olen ihastunut padeliin. Rakastan vuoria ja nautin siitä, että saan niissä itseni kunnolla väsyksiin! Arvostan myös hyvää kirjaa tai elokuvaa. Sosiaalisuus on elämässäni hyvin tärkeässä roolissa. Pidän ihmisistä, ja minulla on upeita ystäviä. Uusiin ihmisiin tutustuminen on harrastukseni. Huolehdin siis siitä, että lähden silloin tällöin ulos ja vietän merkityksellistä aikaa muiden ihmisten seurassa. Kuten huomaat, tarvitsen monipuolisuutta ja tasapainoa.
Onko sinulla omaa paikkaa maailmassa, jonne palaat ja jonne kaipaat mahdollisimman pian ja usein?
- Lempipaikkaa? Ei ole vain yhtä… On monia paikkoja, joihin minulla on tunneside ja joihin palaan mielelläni. Tällä hetkellä ajatus asettumisesta yhteen paikkaan hieman pelottaa minua. Nykyään matkani määräytyvät vapaasukelluksen mukaan. Minne ikinä menenkin, yritän varmistaa, että se on juuri sellainen paikka, jonne todella haluan tietoisesti matkustaa. Uskon, että useimmista paikoista voi löytää jotakin itselleen. Tunnen olevani sopusoinnussa itseni kanssa. Vaikka pidän ihmisten seurasta, viihdyn myös yksin. Se auttaa minua sopeutumaan, tutkimaan ja nauttimaan paikoista, joissa vietän aikaa.
Kiinnostaako sinua kellot?
- Rakastan kelloja! Kello on minulle käytännöllisen esineen lisäksi upea asun viimeistelijä. Pidän sitä koruna.
Mikä Balticuksen kellomalli on mieluisin?
Ehdoton suosikkini on BALTICUS STARDUST METEORYT 37MM. Se on elegantti mutta myös särmikäs. Se sopii hienosti urheilulliseen tyyliin, viimeistelee kauniisti bleiserin ja muodostaa tyylikkään parin jopa mekon kanssa. Pidän sen kullan ja hopean yhdistelmästä. Se tekee kellosta erittäin monikäyttöisen.
Miksi päätit tehdä yhteistyötä yrityksemme kanssa?
- Aluksi ihastuin nimeen. ”Balticus” tulee meidän Puolanmerestämme. Ja meri on minun ”toimistoni” :) Edustan Puolaa kansainvälisellä näyttämöllä, joten olen myös erittäin iloinen siitä, että Balticus on puolalainen tuotemerkki. Ehkä tärkeintä on se, että Balticuksen kellot ovat todella kauniita ja ainutlaatuisia. Haluan tehdä yhteistyötä sellaisten tuotemerkkien kanssa, joihin todella samaistun tai joista yksinkertaisesti pidän aidosti. Haluan mainostaa tuotteita, joita käytän itse ja jotka sopivat luontevasti elämääni. Ennen yhteistyön aloittamista tutustuin Łukasiin. Keskustelimme, ja pidin Balticus-brändin tarinasta. Tuntuu todella siltä, että tämä on hyvin ”minun juttuni”.
Mitä odotat tältä yhteistyöltä?
- Ennen kaikkea toivon pitkäaikaista yhteistyötä, joka perustuu keskinäiseen luottamukseen ja yhteisiin arvoihin. Arvostan tuotemerkkejä, jotka tukevat urheilijoita aidosti ja haluavat rakentaa yhdessä inspiroivia tarinoita. Toivon, että voimme yhdessä tehdä tunnetuksi paitsi Balticus-brändiä myös vapaasukellusta lajina, joka opettaa sinnikkyyttä, rauhallisuutta ja omien rajojen ylittämistä. Haluaisin, että yhteistyö inspiroi ja kehittää meitä molempia.
Muistatko ensimmäisen kellosi? Mikä malli se oli?
- Kyllä, olen aina pitänyt siitä, että ranteessani on kello. Hymy huulilla täytyy myöntää, että ensimmäinen kelloni, jonka muistan, oli kuuluisa 90-luvun ”Chupa Chups” -karkkikello lapsille. Se oli minulle niin arvokas kapistus, että vastustin pitkään sen syömistä (nauraa). Kuten varmasti voit kuvitella, arvostan nyt aikuisena aidon, kauniisti tehdyn kellon käsityötaitoa. Viime aikoina katseeni hakeutuu usein ranteeseeni. Siellä on joko STARDUST METEORYT 37MM tai vaaleanpunainen NEW SKY, jossa on ruusukultainen ranneke. Muistan myös saaneeni 19-vuotislahjaksi Skagen-merkkisen kellon. Se oli kullan ja hopean yhdistelmä, hyvin naisellinen ja siro.
Palataan vapaasukellukseen. Lempilajisi on Puolassa marginaalinen. Mitä sen suosion kasvattamiseksi pitäisi tehdä?
Vapaasukellus alkaa vähitellen nostaa päätään. Se ei ole meillä kovin suosittua, koska tähän asti meillä ei ole ollut tarpeeksi sopivia vesistöjä tämän uskomattoman seikkailun aloittamiseen. Viiden vuoden ajan Varsovan lähellä on ollut koko Euroopan syvin allas. Uskon, että juuri tämän altaan ansiosta lajini suosio Puolassa alkoi kasvaa. Lajimme on mielestäni hyvällä tiellä :) Haluaisin saada ihmiset ymmärtämään, että jokainen meistä on jossain määrin vapaasukeltaja. Siitä kertovat kehon reaktiot, joita kutsutaan nisäkkään sukellusrefleksiksi. Kannustan lämpimästi tutustumaan aiheeseen.
Miten arvioit puolalaisen vapaasukelluksen tasoa?
Puolalainen vapaasukellus on mahtavaa. Olemme yksi maailman johtavista maista! Allasvapaasukelluksessa meillä on ehdottomasti maailman parhaat urheilijat. Syvyysvapaasukelluksessa, jota itse harrastan, kolme miestä ja minä pääsimme viime vuonna maailmanmestaruuskilpailujen palkintokorokkeelle.
Mitä sanoisit vanhemmille, jotta he antaisivat lastensa harrastaa tätä lajia?
- Muistan, kuinka vanhempani katsoivat ensimmäisiä suorituksiani. He hermoilivat kovasti. Muutaman kerran suoritukseni päättyi selvään hypoksiaan ja joskus tajunnanmenetykseen. Aluksi vanhempani reagoivat huolestuneesti ja peloissaan. Lisään, että näin käy, kun yritämme ylittää omat rajamme. Tajunnanmenetys näyttää todella kamalalta. Todellisuudessa se ei tunnu kovin pelottavalta silloin, kun sen kokee. Se on arvokas kokemus, jota kannattaa kuitenkin välttää.
Vanhemmille, jotka ovat huolissaan vapaasukellusta aloittavista lapsistaan, suosittelisin vapaasukelluksen turvallisuuteen ja hengityksen pidättämisen aikaiseen sukellusfysiologiaan perehtymistä. Vapaasukellus on paljon turvallisempaa kuin voisi luulla.
Mitä riskejä sukeltamiseen liittyy? Voiko lajiasi pitää vaarallisena?
Tietenkin vapaasukellukseen liittyy riskejä, kuten kaikkiin muihinkin urheilulajeihin. Mielestäni suurin riskitekijä on paineen muuttuminen veden alla sukellettaessa. Se on huomattavaa. Syvyyttä on kasvatettava vähitellen ja maltillisesti. On opittava tasaamaan paine oikein, jotta vältytään painevammoilta, esimerkiksi keuhkojen painevammalta tai tärykalvon puhkeamiselta. Tästä huolimatta pidän vapaasukellusta melko turvallisena lajina, jos sitä harrastetaan turvallisuusohjeiden mukaan. Ne voi oppia vapaasukelluskurssilla.
Miltä vapaa sukeltaminen tuntuu? Mihin tunnetta voisi verrata?
- Minun on vaikea kuvailla tuntemuksiani, sillä en ole aiemmin kokenut mitään vastaavaa. En voi verrata sitä mihinkään maan pinnalla kokemaani tunteeseen. Se on hyvin ainutlaatuista. Keuhkomme puristuvat kasaan sukelluksen edetessä. Jossain vaiheessa saavutamme negatiivisen nosteen, eli keuhkomme eivät enää toimi luonnollisena kellukkeena. Silloin alamme vajota. Se on kuin hallittu lento syvyyksiin. Lennon voi keskeyttää ja kääntyä kohti pintaa milloin tahansa. Aivan mahtavaa :)
Mitä vapaasukellus on antanut sinulle elämässä? Onko se opettanut sinulle jotakin?
Vapaasukellus on opettanut minulle nöyryyttä ja rauhallisuutta. Olen oppinut myös käsittelemään stressiä paremmin tilanteissa, joissa olisin aiemmin räjähtänyt tai reagoinut impulsiivisesti. Kuten jo mainitsin, vesi on erinomainen opettaja. Syvyys osaa heijastaa täydellisesti mielentilaamme. Minusta tämä laji kitkee egoa, ja siinä sitkeästi pysyminen kasvattaa itseluottamusta, mutta sellaista nöyrää, vaatimatonta ja hiljaista itseluottamusta.
Mitä tämän lajin harrastamisen aloittamiseen tarvitaan?
- Luulen, että vettä täytyy todella rakastaa tai ainakin sen täytyy kiinnostaa. Veteen kätkeytyy kokonainen kirjo uskomattomia kokemuksia aina fyysisistä tuntemuksista siihen, mitä pinnan alla voi nähdä! Mielestäni vapaasukelluksessa menestyminen edellyttää pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Vesi paljastaa hyvin egon ja kärsimättömyyden. Myös epämukavuuteen on totuttava. Rajojen siirtäminen tarkoittaa usein sitä, että minun täytyy kohdata demonini ja pelkoni, mikä voi olla todella epämukavaa. Mutta palkinto on korvaamaton! Laji kehittää itsehillintää, stressinhallintaa ja rauhallisuutta :)
Voiko tästä tehdä myös elämäntyön? Pitääkö sinun tehdä lisäksi muuta työtä?
Hieman alle vuosi sitten jätin graafikon työni ja aloin tehdä vapaasukellusta täysipäiväisesti. Muutoksesta on niin vähän aikaa, että on vaikea arvioida, miten se vaikuttaa talouteeni. Se ei todellakaan ole helppoa, mutta voin sanoa epäröimättä, etten kadu päätöstäni. Vaikka ansaitsen vähemmän, olen hyvin onnellinen.
