Marysia, kiitos, että löysit meille aikaa keskusteluun. Missä vaiheessa kautta olet tällä hetkellä? Miltä valmistautumisesi näyttää?
Nyt lähestyn kauden huippukohtaa eli suurimpien syvyyksien rakentamista. Aloitan jokaisen kauden ”paluilla” veden alle, sopeutumalla veteen ja kasvattamalla CO2-sietokykyäni. Se tarkoittaa paljon toistuvia, matalia mutta aina vain pidempiä sukelluksia. Kun olen jälleen saavuttanut sellaisen mukavuuden ja itseluottamuksen tason, että pystyn tekemään baaaagi hitaita sukelluksia 20 metriin, jotka kestävät 4:20-5:00 minuuttia, alan syvyyden kasvattamiseksi lyhentää sukellusaikoja. Kun olen saavuttanut yli 65 metrin syvyyden, jätän kokonaan pois pitkät lämmittelysukellukset ja teen treeneissä yleensä vain yhden syvän sukelluksen. Vedessä harjoittelun lisäksi tärkeää on kuivaharjoittelu: tietoisuuden ja kurkunpään, pehmeän suulaen ja kielen ympärillä olevien lihasten vahvistaminen sekä hiilidioksidin sietokyvyn kasvattaminen ja keuhkojen totuttaminen suureen puristukseen.
Kuinka paljon aikaa vietät poissa kotoa valmistautuessasi kauteen?
- Koska matkalaukku on ollut kotini jo vuosia, niin sanotaan, että olen koko ajan kotona (naurua). Mutta vakavasti puhuen: jokainen vuosi on erilainen ja uusi. Olen harrastanut sukellusta vasta viisi vuotta ja tehnyt sitä ammatikseni neljä vuotta. Joka vuosi eteeni avautuu uusia mahdollisuuksia ja ovia. Urheilijan ovia. Vapaasukelluksen valmentajan ovia, mutta menestyksen myötä myös ihan vain ihmisen ovia. Viime vuonna keskityin enemmän työskentelemään ihmisten kanssa, oppimaan ja tutkimaan uusia sukellussuuntia kuin omaan harjoitteluuni. Pidän siitä todella paljon - ihmisten kanssa työskentely, heidän seuraamisensa ja osana oleminen heidän menestyksessään on se, mikä saa minut ylittämään omat rajani.
Mikä on suurin urheiluun liittyvä unelmasi?
En villeimmissäkään unissani uskonut, että voisin nousta maailmanmestaruuskisojen palkintokorokkeelle. Saati voittaa niitä missään lajissa. Mutta minä olin ensimmäinen puolalainen, joka nousi vapaasukelluksen syvyyssukelluksessa palkintokorokkeelle, ja vieläpä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla korkeimmalle askelmalle. Seuraavissa maailmanmestaruuskisoissa sijoituin toiseksi. Se on minulle valtava henkilökohtainen saavutus. Voitto ja ensimmäinen sija ovat todella ylevä hetki. Seisoin palkintokorokkeella maailmanmestaruuskisojen kultamitali kaulassani ja Puolan lippu kädessäni. Sitä hetkeä on vaikea kuvailla sanoin. Se tuo aina mieleen upeita muistoja. Luulen, että urheiluun liittyvä unelmani on jo toteutunut. Jatkan määrätietoista ”työläismuurahaisen työtä” ja seuraan uteliaana, minne se minut vie. En kuitenkaan salaa, että nykyään suurin vapaasukellukseen liittyvä unelmani on tämän upean lajin tunnetuksi tekeminen ja ihmisten johdattaminen vedenalaiseen maailmaan, sillä en tiedä tiesitkö, mutta jokainen meistä kuuluu sinne jollain tavalla :) Viihdyn myös erinomaisesti vapaasukeltajien valmentajana. Viime vuoden alusta lähtien olen valmentanut eri tasoisissa kilpailuissa valmistautuvia urheilijoita paikallisista kisoista maailmanmestaruuskisoihin asti.
Kuka on urheiluidolisi?
- Simone Bilesin tarina inspiroi minua todella paljon. Urheilu-uransa jossain vaiheessa hän päätti huolehtia omasta mielenterveydestään ja asettaa sen urheilutulosten edelle. Hän mursi ajatuksen siitä, että urheilijan pitäisi kilpailla hinnalla millä hyvänsä. Minusta itsensä kuunteleminen, tilanteen realistinen arviointi ja olympialaisista vetäytyminen oman terveyden vuoksi on täytynyt olla uskomattoman vaikea päätös. Myöhemmin kävi ilmi, että se oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Biles palasi vahvempana ja itsevarmempana sekä luottaen enemmän omaan kehoonsa. Mielestäni se ei ollut heikkouden merkki, vaan päinvastoin - osoitus vahvuudesta, itsetuntemuksesta ja viisaudesta. Yritän myös tehdä kilpailuihin osallistumista koskevat päätökseni järkevästi ja viisaasti, en egon ohjaamana, sillä ego voi hiipiä urheilijan mieleen hyvin huomaamatta :)
Miten tykkäät viettää vapaa-aikaasi? Mitä harrastat?
Olen todella ulkoilmaihminen. Kauden ulkopuolella yritän päästä musiikkifestivaaleille ja suosikkiartistieni konsertteihin. Musiikilla on muutenkin tärkeä ja näkyvä rooli elämässäni. Kuuntelen sitä kuulokkeista matkoilla, kaiuttimesta suihkussa tai käsipannusta, jolla joskus soittelen :) Lisäksi harrastin lentopalloa melko tosissani 18-vuotiaaksi asti. Rakkaus ”lentikseen” jäi, joten nykyään pelailen aina kun voin. Pyöräilen myös, ja viime aikoina olen ihastunut padeliin. Rakastan vuoria ja nautin siitä, kun saan itseni kunnolla väsyksiin! Arvostan myös hyvää kirjaa tai elokuvaa. Sosiaalisuus on elämässäni hyvin tärkeää. Pidän ihmisistä, ja minulla on upeita ystäviä. Uusien ihmisten tapaaminen on harrastukseni. Pidän siis huolen siitä, että lähden välillä ulos ja vietän merkityksellistä aikaa muiden seurassa. Kuten huomaat, tarvitsen monipuolisuutta ja tasapainoa.
Onko sinulla omaa lempipaikkaa, jonne palaat ja jonne haaveilet pääseväsi mahdollisimman pian ja usein?
- Lempipaikkaa? Ei ole vain yhtä… On monia paikkoja, joihin minulla on tunneside ja joihin palaan mielelläni. Ajatus asettumisesta yhteen paikkaan tuntuu tällä hetkellä hieman pelottavalta. Nykyään matkojani ohjaa vapaasukellus. Minne ikinä menenkin, yritän varmistaa, että kyseessä on juuri se ”neula”, jonka luo todella tietoisesti haluan matkustaa. Uskon, että useimmista paikoista voi löytää jotakin itselleen. Tunnen olevani sopusoinnussa itseni kanssa, ja vaikka pidän ihmisten ympäröimänä olemisesta, viihdyn hyvin myös yksin. Se auttaa paljon sopeutumaan, tutkimaan ja nauttimaan paikoista, joissa oleskelen.
Kiinnostaako sinua kellot?
- Rakastan kelloja! Kello on minulle käytännöllinen esine, mutta myös upea asukokonaisuuden viimeistely. Pidän sitä koruna.
Mikä Balticuksen kellomalli on mieluisin?
Ehdoton suosikkini on BALTICUS STARDUST METEORYT 37MM. Se on elegantti mutta myös särmikäs. Se sopii hienosti urheilulliseen tyyliin, täydentää kauniisti bleiserin ja muodostaa tyylikkään parin jopa mekon kanssa. Pidän sen kullan- ja hopeanvärisestä yhdistelmästä. Se tekee kellosta erittäin monikäyttöisen.
Miksi päätit tehdä yhteistyötä yrityksemme kanssa?
- Aluksi ihastuin nimeen. ”Balticus” viittaa meidän Puolanmereemme. Ja meri on minun ”toimistoni” :) Edustan Puolaa kansainvälisellä areenalla, joten olen todella iloinen siitä, että Balticus on puolalainen brändi. Ehkä kaikkein tärkeintä on se, että Balticus-kellot ovat todella upeita ja ainutlaatuisia. Haluan tehdä yhteistyötä sellaisten brändien kanssa, joihin todella samaistun tai joista yksinkertaisesti pidän aidosti. Haluan mainostaa tuotteita, joita itse käytän ja jotka sopivat luontevasti elämääni. Ennen yhteistyön aloittamista tapasin Łukasin. Juttelimme, ja pidin Balticus-brändin tarinasta. Tuntuu todella siltä, että tämä on hyvin ”minun juttuni”.
Mitä odotat tältä yhteistyöltä?
- Ennen kaikkea toivon pitkäaikaista yhteistyötä, joka perustuu keskinäiseen luottamukseen ja yhteisiin arvoihin. Arvostan brändejä, jotka tukevat urheilijoita aidosti ja haluavat rakentaa yhdessä inspiroivia tarinoita. Toivon, että voimme yhdessä edistää paitsi Balticus-brändiä myös vapaasukellusta lajina, joka opettaa sinnikkyyttä, rauhallisuutta ja omien rajojen ylittämistä. Haluaisin, että yhteistyö inspiroisi ja auttaisi molempia osapuolia kehittymään.
Muistatko ensimmäisen kellosi? Mikä malli se oli?
- Kyllä, olen aina tykännyt pitää kelloa ranteessani. Hymy huulilla täytyy myöntää, että ensimmäinen mieleeni jäänyt oli kuuluisa 90-luvun ”kello”, lasten karkkikello Chupa Chups. Se oli minulle niin arvokas vempele, että pitkään vastustin sen syömistä (naurua). Tämän perusteella voit varmaan kuvitella, kuinka paljon arvostan nykyään aikuisena aidon, kauniisti valmistetun kellon käsityötaitoa. Viime aikoina katseeni on usein osunut ranteeseeni. Siinä on joko STARDUST METEORYT 37MM tai vaaleanpunainen NEW SKY, jossa on ruusukultainen ranneke. Muistan myös saaneeni 19-vuotislahjaksi Skagen-kellon. Se oli kullan- ja hopeanvärinen, hyvin naisellinen ja herkkä.
Palataan vapaasukellukseen. Lempilajiasi pidetään Puolassa marginaalisena lajina. Mitä pitäisi tehdä, jotta se yleistyisi?
Vapaasukellus alkaa pikkuhiljaa tulla esiin. Se ei ole meillä kovin suosittua, koska tähän asti meillä ei ole ollut kovin sopivia vesistöjä, joissa aloittaa tämä poikkeuksellinen seikkailu. Viiden vuoden ajan Varsovan lähellä on ollut koko Euroopan syvin allas. Uskon, että juuri tämän altaan ansiosta lajini suosio Puolassa on alkanut kasvaa. Lajimme on mielestäni hyvällä tiellä :) Haluaisin saada ihmiset ymmärtämään, että jokainen meistä on jollain tavalla vapaasukeltaja. Siitä kertovat kehon reaktiot, joita kutsutaan ”nisäkkään sukellusrefleksiksi”. Suosittelen lämpimästi tutustumaan aiheeseen.
Miten arvioit puolalaisen vapaasukelluksen tasoa?
Puolalainen vapaasukellus on mahtavaa. Olemme yksi maailman johtavista maista! Allasvapaasukelluksessa meillä on ehdottomasti maailman parhaat urheilijat. Syvyysvapaasukelluksessa, jota itse harrastan, kolme miestä ja minä nousimme viime vuonna maailmanmestaruuskisojen palkintokorokkeelle.
Mitä sanoisit vanhemmille, jotta he antaisivat lastensa harrastaa tätä lajia?
- Muistan, kun vanhempani katsoivat ensimmäisiä suorituksiani. He olivat todella hermostuneita. Muutaman kerran suoritukseni päättyi vakavaan hypoksiaan ja joskus tajunnanmenetykseen. Aluksi vanhempani reagoivat huolestuneina ja peloissaan. Tällaisia asioita voi tapahtua, kun yritämme ylittää omat rajamme. Tajunnanmenetys näyttää todella pahalta. Todellisuudessa sen kokeminen ei ole mitenkään kauheaa. Se on arvokas kokemus, jota on kuitenkin parempi välttää.
Vanhemmille, jotka pelkäävät vapaasukellusta aloittelevien lastensa puolesta, suosittelisin turvallisuuteen ja hengityksen pidättämiseen liittyvään sukellusfysiologiaan perehtymistä. Vapaasukellus on oikeastaan paljon turvallisempaa kuin voisi kuvitella.
Mitä riskejä sukeltamiseen liittyy? Voiko lajiasi pitää vaarallisena?
Vapaasukellukseen liittyy tietenkin jonkin verran riskejä, kuten kaikkeen muuhunkin urheiluun. Mielestäni suurin riskitekijä on paineen muutos, jonka kohtaamme veden alla sukeltaessamme syvemmälle. Se on hyvin huomattava. Syvyyttä pitää kasvattaa vähitellen, ilman hulluttelua. On opittava tasaamaan paine oikein, jotta vältytään painevammoilta, kuten keuhkojen painevammalta tai tärykalvon puhkeamiselta. Tästä riskistä huolimatta pidän lajia varsin turvallisena, kunhan sitä harrastetaan vapaasukelluskurssilla opittujen turvallisuusohjeiden mukaisesti.
Miltä tuntuu sukeltaa vapaasti? Mihin tunnetta voisi verrata?
- Minun on vaikea kuvailla tuntemusta, koska en ole koskaan aiemmin kokenut mitään vastaavaa. En voi verrata sitä mihinkään maan pinnalta tuttuun tunteeseen. Se on hyvin ainutlaatuista. Keuhkomme puristuvat kasaan sukelluksen edetessä. Jossain vaiheessa saavutamme negatiivisen nosteen, eli keuhkomme eivät enää toimi luonnollisena kellukkeena. Silloin alamme vajota. Se on kuin hallittu lento pohjaan. Lento, jonka voimme milloin tahansa keskeyttää ja kääntyä takaisin pintaa kohti. Aivan mahtavaa :)
Mitä vapaasukellus on tuonut elämääsi? Onko se opettanut sinulle jotain?
Vapaasukellus on opettanut minulle nöyryyttä ja rauhallisuutta. Olen myös oppinut käsittelemään stressiä paremmin tilanteissa, joissa olisin aiemmin räjähtänyt tai reagoinut impulsiivisesti. Kuten jo mainitsin, vesi on erinomainen opettaja. Syvyys heijastaa täydellisesti mielentilaamme. Minusta tuntuu, että tämä laji karsii egoa, ja siinä pitkäjänteisesti jatkaminen kasvattaa itseluottamusta - mutta nöyrää, vaatimatonta ja hiljaista sellaista.
Mitä tämän lajin harrastamisen aloittamiseen tarvitaan?
- Luulen, että vettä täytyy todella rakastaa tai ainakin olla siitä utelias. Vesi kätkee sisäänsä valtavan kirjon uskomattomia kokemuksia niin fyysisistä tuntemuksista kuin siitä, mitä veden alla voi nähdä! Mielestäni vapaasukelluksessa menestyminen edellyttää pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Vesi asettaa egon ja kärsimättömyyden koetukselle. Myös epämukavuuteen on totuttava. Rajojen siirtämiseksi joudun usein kohtaamaan omat demonini ja pelkoni, mikä voi olla todella epämukavaa. Mutta palkinto on korvaamaton! Laji kehittää itsehillintää, stressinhallintaa ja rauhallisuutta :)
Voiko tästä tehdä myös elämäntavan? Pitääkö sinun käydä lisäksi töissä?
Alle vuosi sitten jätin työni graafisena suunnittelijana ja ryhdyin työskentelemään vapaasukelluksen parissa kokopäiväisesti. Muutos tapahtui niin hiljattain, että on vielä vaikea arvioida, miten se vaikuttaa lompakkooni. Se ei varmasti ole helppoa, mutta voin sanoa epäröimättä, etten kadu päätöstäni. Vaikka ansaitsen vähemmän, olen hyvin onnellinen.
